Vinkkejä biotalouden koulutuksen kehittämiseen

Opetussuunnitelman kehittäminen on osa HAMKin perustoimintaa. Muutama viikko sitten pidettiin Biotalouden KT-keskuksen OPS-neuvottelut, jossa pohdittiin luonnonvara-alan koulutusohjelmien opetuksen kehittämistä. Mukana oli mittava joukko opettajia, mutta mukana oli myös opiskelijoita. Keskustelu oli vilkasta ja niissä sivuttiin monia tämän päivän työelämää koskettavia asioita.

Alla Satu Ketolan mietteitä koulutuksen kehittämistarpeista.

Lapiosta Mobiiliin

Kaikki alkoi eräänä hämyisenä iltana, kun olimme poikien kanssa lapioimassa maata Vahtilan Outin "vilja-aitta-työmaalla". Työn lomassa keskustelu rönsyili ja päätyikin lopulta vaihtoehtoisiin, monipuolisiin oppimismenetelmiin. Olin Outin kanssa tavannut jo aikaisemmin, OPS-työryhmän kokoontumisessa, kun työstimme Mustialaan uudenlaista OPSia. Olen aina halunnut olla kaikessa uuden luomisessa vahvasti mukana, näin ollen opiskelumenetelmien kehittäminen yhä toimivampaan suuntaan tuntui mieluisalta hommalta, minulle sopivalta. No, eipä mennyt pitkään kun Outi ja Nuuttilan Jaana bongasivat minut ja Urkon Juhon Uuden Opiston käytävällä ja kysyivät olimmeko kiinnostuneita lähtemään mobiilikuvaushommiin - Se oli menoa.

Ensimmäinen keikkamme oli Digital Competense and Learning 2010 - konferenssi, Vanajanlinnassa, Hämeenlinnassa marraskuun 2.-3. päivä. Toimenkuvana meillä Outin, Jaanan ja Juhon kanssa oli konferenssin parhaiden palojen tallentaminen mobiilivideointina Bambuser-verkkopalveluun. Aloitimme konferenssia edeltävällä viikolla suunnittelupalaverin merkeissä, jossa laadimme kuvausaikataulun ja sovimme muista huomioitavista asioista. Koska heti DCL-konferenssin jälkeen suuntaisimme Sadonkorjuuseminaarin kuvaushommiin, oli molemmat tilaisuudet suunniteltava tässä tapaamisessa. Kaksi tärkeintä asiaa: Kuvaukseen tuli kysyä lupa asianomaisilta ja varmistua siitä että internet-yhteys toimii. Kuvausta varten saimme AVO-hankkeelta käyttöön Applen iPhone 3gs-puhelimet, joihin latasimme Bambuser-sovelluksen Appstoresta. Kun Bambuser-tilin luomiseen meni n.5 minuuttia, oli koko kuvaukseen tarvittavan paketin kokoamiseen mennyt vain n. 15 minuuttia, sisältäen testaukset yms.. ja eikun kuvaamaan.

DCL 2010- konferenssi oli siis kaksipäiväinen, päiviin mahtui useita puheenvuoroja esim. sosiaalisen median käytöstä oppimisen välineenä, näistä sitten poimimme herkullisimpia kohtia kuvattaviksi. Bambuser-palvelussa kuvattava video näkyy ensin live-kuvana ja kun kuvauksen lopettaa, video latautuuu nettiin. Kun live-kuvaa otetaan, on ensiarvoisen tärkeää että nettiyhteys toimii, tässä vara-suunnitelmana meillä oli puhelimissa datapaketit 3g-yhteyttä varten. DCL-keikalla datapaketit tulivatkin käyttöön, kun Wlan-yhteys tukkeutui paikalla olleiden kymmenien koneiden kuormituksesta. Tilaisuus meni kokonaisuudessaan hyvin ja materiaalia sivulle http://bambuser.com/channel/dcl2010 kertyikin mukavasti, n. 100 videota.

Kun keskiviikko-iltana kauluspaidat oli pesty ja silitetty, alkoi seuraavan päivän Sadonkorjuuseminaariin valmistautuminen. Torstai-aamuna klo 07.00 starttasimme Juhon kanssa kohti Helsinkiä, akut ladattuina ja Bambuser-tili perustettuna. Nyt kun olimme ilman Outia ja Jaanaa liikenteessä, puuttui matkasta mittava kokemus. No, hyvänolontunne putkeen menneestä DCL-konferenssista tuntui vielä vatsassa ja saimme työmme hyvään alkuun myös Sadonkorjuuseminaarissa. Kun aamuyhdeksältä saavuimme Marina Congress Centeriin, kuhisi se alan osaajia yhteisöllisyyden teemassa. Opetus- ja Kulttuuriministeriön järjestämässä seminaarissa toimenkuvamme oli sama, kuin DCL:ssä. Lisähaasteita toi paikalla olleet videokamerat, joiden kuvassa emme saaneet häiritsevästi näkyä. Koska Sadonkorjuuseminaarin ohjelmisto oli välillä hyvinkin teatraalista, emme saaneet kuvausmateriaalia läheskään yhtä paljon, kuin edellispäivän konferenssista. Mobiilivideoiden kuvaamisen lisäksi osallistuimme myös työpajoihin, joissa yhteisöllisyyttä käytiin läpi teatterin keinoin, se oli uusi, mukava kokemus. Kun asioita esitetään teatterin keinoin, on ihminen täysin roolissaan sisällä, silloin ei sovi videoita kuvata. Sadonkorjuuseminaarista tuloksena oli hienosti mennyt AVO-hankkeen esittely kera sulavan live-kuvan, tämän lisäksi saimme 60 pätkää nettiin katseltavaksi. Wlan-yhteys Marinassa toimi aivan loistavasti! http://bambuser.com/channel/SKS2010 -sivulta voi seminaarin tuotoksia käydä katselemassa.

"Mobiilimiehet" saivat paljon kiitosta ja muutamia uusia keikkojakin ehdotettiin. Onnistunut kuvauskeikka on meille se "paras käyntikortti". Kohtaloa tai ei, KIITOKSET mahdollisuudesta olla tälläisessä mukana, kuuluvat Outille ja koko AVO-hankkeen porukalle.

Tästä on hyvä jatkaa!

Yhdessä tekemisen työkaluja

Sain suuren etuoikeuden osallistua e-Oppimiskeskuksen Digital Competence and Learning- seminaariin. Osaatko uida, pysytkö pinnalla, Sosiaalinen media, käytännön kokemuksia, onnistumisia ja haasteita. Seminaarin monille mainioille puhujille suuri kiitos - hihoihin tarttui monta hyvää knoppia ja aivan varmasti jaan asioita eteenpäin tulevissa tehtävissä.

Facebook on ajan ilmiö, selvä juttu. Niin on MySpace, Twitter ja moni muu. Sen sijaan Messenger on hieman jo last-season ja mIRC on tosidataajien juttu, jota käyttävät ne aidot tietokonenörtit. Sosiaalinen media ja etenkin sen tuomat monet mahdollisuudet ovat arkipäivää, mutta kysymys kuuluukin käytämmekö niitä hyväksemme ja vielä tärkeämpää - ruokkiiko ilmapiiri jossa työskentelemme uusien menetelmien käyttämistä.

Opiskelija saapuu tunnille ja avaa kannettavan tietokoneen (Olkoon nyt vain tietokone, merkillä ei ole väliä). Luennoitsijalta saa varsin usein tapauksessa osakseen hieman paheksuvan katseen, onpa joku kerta tullut kehotus keskittyä siihen "oikeaan oppimiseen" ja laittamaan tietokoneet takaisin laukkuun. Tilanne on lähes identtinen kuin menisin hevoskärryillä kuorma-auton viereen sanomaan että annahan miesten hoitaa kuljetukset ja vie mokoma lelu pois. No, eipä vanhanaikainen ja kankea ajattelu uutta ole, vielä 60-luvulla Saksassa yliopistossa valmistui tutkimus jonka mukaan traktori ei ikinä korvaa hevosta peltotöissä. No, kuinkas kävikään.

Opettajat ovat oppinsa saaneet yliopistoissa vuosikymmeniä sitten. Suotakoon heille siis tietty kankeus uusien humputusten suhteen. Olen varmasti itse isona samanlainen, joskin yritän sitä välttää. Seminaariantiin palatakseni voisi olla siis paikallaan mainita muutamia näitä huippusovelluksia. Josko aloitamme sillä perinteisimmällä, jota siis nuoret ja vanhat, jo 500 miljoonaa ihmistä mailmassa käyttää, siis Facebookilla.

Facebook, tuo Mark Zuckenbergin ja tiettävästi hänen kaverinsa hengentuote on hurmannut tietoyhteiskunnan kautta maapallon. Se tarjoaa mainion tavan luoda puhelinluettelo - kirja ihmisistä joiden kanssa olet verkostoitunut. Sen avulla tavoitat sähköpostia paremmin kaukaisemmatkin henkilöt siinä missä parhaat ystäväsikin. On monesti tilanteita, joissa puhelimeen puhuminen on vaikeaa, mutta sen sijaan tietokoneella voi ongelmitta kirjoittaa. Yhteystiedot pysyvät ajantasalla, ja viestivälineistä voit valita mieleisesi. Voit lähettää viestiä, chattailla, synkata tiedot Skypeen ja soittaa joko Skypellä tai ihan vain puhelimella. Kätevää, helppoa ja nopeaa. lisäksi voit luoda mainoskanpanjoita, boikottikampanjoita, yhteisöjä, löytää samanhenkisiä ihmisiä. Varjopuolena on toki se, että voit tärkeänkin luennon nukkua ohi kun chat-horroksessa joriset illan juhlajärjestelyjä.

Entä Slideshare, Prezi? Mainioita kapineita. Jaat slidet, muun näkevät ne mutta näkevät myös nimesi. Voit kirjoittaa kommenttitekstejä ja avata powerpoint-esitystäsi satunnaisille lukijoille. Moni luennoitsijoista ei edes ruvennut sähläämään muistitikkujen ja koneiden kanssa, vaan avasi internetistä esityksensä. Mainio keino välttää turhia sisäänloggauksia hitaissa tietojärjestelmissä, slidet ovat välittömästi koko luentoväen ladattavissa tai katsottavissa. Hyöty on molemminpuolinen, miksi sitä ei enempää käytetä?

Jos vielä kolmas, siis kirsikaksi kakun päälle. Otetaan vaikka Skype, joka tulikin jo mainituksi. Sovellus on kaikille ilmainen ja soittaa voi ympäri maailmaa internetin kautta ilman lisämaksua. Osallistuimmepa jopa etänä erääseen kehitystyöryhmän palaveriin ja pääsimme osaltamme myötävaikuttamaan lopputuloksiin. Ehdottomasti, kiistatta tätä tulisi hyödyntää pienryhmätyöskentelyssä ja koittaa tuoda hyötyjä osaksi opiskeluja.

Perinteisen valita-valita-valita -mallin sijaan ajattelin esittää pari parannusehdotusta. Ihan vain nice to know, pari tavoitetta itselleni ja pari haastetta opetukselle.

Itse lupaan seuraavan slideshown tehdä Prezin tai Slidesharen kautta, en enempää panttaa tietoa itselläni. Pihtaaminen ei ole hyvä, tässäkään. Avoimuudella ja yhteistyöllä luon parempia tuloksia niin itselleni kuin muillekin.

Opettajat, arvoisat lehtorit. Tehkää te samoin, jakakaa materiaalia VIRTUAALISESTI, älkää pihdatko sitä itsellänne älkääkä ainakaan jakako monisteita. Kerron sen suoraan, 50% jakamastanne paperijätteestä menee suoraan minne se kuuluukin - paperinkeräykseen. Lopusta 25%:a menee sinne viikon päästä, 15% päätyy kansioon hukkuen sieltä kuukauden päästä ja vain 10% menee aitoon hyötykäyttöön. Eli virtualisoitukaa!

Sen lisäksi ottakaa näitä uusia työkaluja käyttöön opetukseen. Antakaa pallo opiskelijoille, katsokaa mihin ennakkoluuloton mieli pystyy ja venyy. Arvostelkaa lopputuloksia, älkää menetelmiä. Älkää urautuko prosesseihin vaan antakaa osa valvonnasta ja käskyttämisestä yhteisön itseohjautuvuuden hoidettavaksi.

Lopuksi visio 2020, niinkuin näitä aina suurten asiakirjojen lopuksi esitetään. Haluaisin astua luokkahuoneeseen, jossa jokaisella opiskelijalla on kannettava tietokone mukanaan ja ennenkaikkea valmiudet hyödyntää sitä opiskelussa. Haluaisin pitää luentoa etänä ja nähdä pienryhmätöiden edistyvän avoimissa kehitysympäristöissä.

Yhdessä tehden eteenpäin, yksilöistä osaamista ja joukosta voimaa!

Luovan pajan synty

Luovuudelle on nyt tilaa ja tilaus. Luovuutta ja innovaatioita tarvitaan - tämän voimme havaita jos vilkaisemme tämän ajan kirjoituksia ja kuuntelemme puheita. Asiat kehittyvät niin nopeasti, että perinteiset toimintamallit eivät enää toimi. Tämä koskee meitä kaikkia, myös koulutusta.

Uudet toimintamallit, sosiaalinen media ja mobiilit haastavat meidät toden teolla. Pitää osata hyödyntää verkostoja, asiantuntijoita, yhteisöjä, mobiileja... - tekniikka ja ihmisiä. Lopputuloksena voi olla ihan mitä vain, uusia ideoita, yrityksiä, toimintamalleja, menestystä!

Idea luovasta pajasta on syntynyt HAMKbiotalouden kehittämistyön myötävaikutuksesta. Lopullisena kipinänä luovan pajan perustamiselle oli yhteistyö Mustialan opiskelijoiden Sakun ja Juhan kanssa. Unohtaa ei sovi Annikan, Jaanan ja erityisesti Tapanin myötävaikutusta. Me olemme saaneet tilaa tehdä tulevaisuutta, testata ja kokeilla, onnistua ja epäonnistua.

Luova paja tarjoaa avoimen toimintaympäristön, joka olkoon kuin lehtipuu - se kasvaa ja kehittyy, mutta uusiutuu jokaisena elämänsä vuotena.

Luovassa pajassa on tilaa tehdä ja toimia, tuoda oma osaaminen näkyväksi. Se on kohtaamispaikka osoitteessa luovapaja.com. Luovan pajan syntymäpäivä on 5.11.2010. Luovan pajan perusti Outi Vahtila.